Keskiluokalla ei ole mystistä, loppumatonta rahasäkkiä. Itse asiassa tavallinen pääkaupunkiseutulainen ei juuri rahaa saa säästöön – kauppalaskujen, lainojen ja asumiskulujen, bensan, päivähoitomaksujen ja erilaisten veroluonteisten maksujen jälkeen rahaa siihen keskiluokkaiseen elämään jää yllättävän vähän, säästöön useimmiten ei mitään. Kun vasemmistopuolueet puhuvat suurituloisten maksuista ja veroista, he todellisuudessa puhuvat esimerkiksi tavallisesta keskiluokkaisesta vantaalaisesta. Jokainen heidän suurituloisille suunnattu maksu ja korotus tarkoittaa, että tavallinen keskiluokkainen vantaalainen joutuu vähentämään vapaaehtoisia, talouden rattaita pyörittäviä menojaan.

Veronkorotusten ja veroluonteisten maksujen korottamisen tie on kuljettu loppuun, sen ymmärtävät jo lähes kaikki suomalaiset. Siksi nämä vaalit on nimetty palveluvaaleiksi, veroista puhumisen sijaan puhutaan kunnan palveluista. Lopputulema on kuitenkin jälleen rahan käyttö - on mukava luvata uusia palveluita ja lisää rahaa kaikkiin olemassa oleviin palveluihin. Vantaan talous on kääntynyt vahvasti voitolliseksi, mutta on kuin kaupungin verotulot olisivat ansaittu etu – jotakin, minkä alentamisesta ei uskalleta edes puhua.